Mäntyharjun museo Iso-Pappilan kesänäyttelyt

Image

Kotipaikka, kotiseutu. Iso osa meidän jokaisen omaa olemusta, identiteettiä. Aika kuluu ja tutut paikat muuttuvat. Me rakennamme ympäristöämme ja se rakentaa meitä.

Kirkko näytteli ennen pääosaa merkittävien paikkojemme tarinassa. Sitten monet muut suuret rakennukset, kulttuuriympäristön monumentit, nousivat kyläkuvaan ja tulivat meille tärkeiksi. Niissä asioidaan, viihdytään, kohdataan.

Tuttu paikannimi lämmittää, oman kotitalon näkeminen vanhassa ilmakuvassa ilahduttaa, sen puuttuminen vielä vanhemmasta kuvasta hämmästyttää. Vanhempiemme ja isovanhempiemme muistot menneisyyden kohtauspaikoista, baareista ja kauppapuodeista ovat perustana meidän, jälkipolvien, omalle tarinalle.

Mäntyharju on kaksinapainen taajama. On kirkonkylä, joka oli pitäjän keskus 1890-luvulle saakka. On Asemankylä, johon kiireisin toiminta keskittyi rautatien tulon jälkeen. Ensin nousi aseman kotoisa kauppakeskusta radan itäpuolelle, sitten liiketalojen ja virastojen pienoiskaupunki radan länsipuolelle. Historia on säästänyt Mäntyharjun kirkonkylän ja osittain myös vanhan asemakylän meidän ihailtavaksemme.

Kenkätehdas ja saha tekivät Mäntyharjusta teollisuuspaikkakunnan viime vuosisadan puolivälissä. Silti oltiin maalla. Kun isoisä oli pieni, lehmät laidunsivat R-kioskin kohdalla ja heinäseipäät seisoivat K-Supermarketin paikalla.

Tämän näyttelyn vanhimmat ilmakuvat ovat 1930-luvulta. Siitä on 89 vuotta aikaa. Millainen paikka Mäntyharju on 89 vuotta tästä eteenpäin, vuonna 2108?

Paikka: Iso-Pappila, Iso-Pappilantie 2